Hyppää sisältöön
Fraktio
Antti Niemelä

Valegraafikko UXasi itsensä humanistiksi IT-taloon: “Noh, se vähän riippuu”

Antti Niemelä

Fraktio
Itsensä kehittäminenYrityskulttuuri

Tämä kirjoitus on kolmas osa sarjassamme Fraktiolaisten uratarinoita. 

Miksi minusta tuli UX-suunnittelija? Miten UX-uralle päädytään? Mitä humanisti tekee IT-talossa? Yksinkertaisia kysymyksiä, joihin vastaus löytyy monen mutkan kautta. Tai “noh, se vähän riippuu”, kuten stereotyyppinen UX-suunnitelija usein vastaa.

Yksi yhteinen nimittäjä vastauksiin kuitenkin on olemassa, nimittäin kiinnostus teknologiaan, ihmisiin ja näiden väliseen suhteeseen. Vaikka teknologia on toki siistiä itsessään, en oikeastaan ole kiinnostunut nippeleistä ja nappeleista, vaan siitä, kuinka ihminen toimii koneen kanssa – ja kone ihmisen.

Tyhmä kone, tyhmä käyttäjä

Niin sanottu vapaa-ajan IT-tukihenkilön rooli lienee tuttu monelle: hän on joku, joka on edes näennäisesti suht sinut tietotekniikan kanssa. Itsekin huomaan kotona tai sukuloidessa avustavani suoratoistopalveluiden käyttöönotossa, kadonneiden salasanojen kalastelussa tai älytelkkarin vianetsinnässä (vian syynä usein vahingossa painettu väärä painike). Erityisesti mieleeni on jäänyt tilanne, jossa appiukkoni oli vahingossa (oikeasti, vahingossa) laittanut vaimonsa puhelinnumeron estolistalle.

Erinäisistä tietotekniikkaan liittyvistä kömmähdyksistä syntyy edellämainitun kaltaisia anekdootteja, joille on helppo hekotella, mutta tilanteet eivät synny sattumalta. Kyse on nimenomaan ihmisen ja teknologian vuorovaikutuksesta. Jos palvelua ei voi käyttää unohtuneen salasanan tai käsittämättömän käyttöliittymän vuoksi tai omaan perheenjäseneen ei tutulla laitteella yhtäkkiä saakaan enää yhteyttä, jotain on pielessä. “Tyhmä käyttäjä ei osaa” ei ole silloin oikea vastaus.

Make it pop!

Kuten monella muullakin UX-suunnittelijalla, ensiaskeleeni käyttäjäkokemuksen polulle lähtivät graafisen suunnittelun leikkikentältä. Ensimmäiset viitteet tästä ovat jo lapsuudessa – eikä käytettyjen työkalujen rajallisuus ollut silloin luovan ilmaisun esteenä (asia, joka helposti nykyajan applikaatioähkyssä unohtuu). MS Paintilla syntyivät ensimmäiset omat lehdet ja MS FrontPagella nettisivut. Piirustustaitoni ei ollut kovin kaksinen, mutta tuntui siltä, että näytöllä saan asiat järjestymään haluamallani tavalla.

Graafisesta suunnittelusta tuli lopulta harrastuksen kautta sekä pää- että sivutyö, mutta lopulta huomasin, että graafikkona en saa täyttä potentiaalia käyttööni. Mitä pidemmälle etenin, sitä tärkeämmältä ja kiinnostavammalta funktionaalisuus alkoi tuntua visuaalisen lopputuleman sijaan. Varsin nopeasti huomaisinkin pikemminkin ohjeistavani ja sparraavani muita graafikoita parempaan lopputulokseen: oma kynä tuntui tuottavan varsin kelvollista rautalankaa, jonka kollegat saivat loistamaan – “make it pop!”, kuten kuuluisa designmantra kuuluu.

Paras käyttäjäkokemus totta tosiaan syntyy harvoin yksillä aivoilla. Pikselintarkalla graafikkokollegallani ei välttämättä ollut mitään käryä sanallisen viestinnän voimasta. Kun päädyin yliopistolle koulimaan kieltenopiskelijoita visuaalisen ilmaisun saloihin, huomasin että terävän tekstintuoton taitavilla saattoi olla täysin sokea piste – jopa vastarinta – graafisten asioiden äärellä. Molempaa osaamista kuitenkin tarvittaisiin. Opin, että priimaa on mahdotonta saavuttaa, jos kukin patoo osaamisen omaan poteroonsa.

Käytettävyyteen käsiksi kassan kautta

Oman urapolkuni pääsuunta löytyi kiinnostuksen kohteiden kautta jo suhteellisen varhain, vaikka lukion jälkeen vaihtoehtoina siinsivätkin luontevalta tuntuneen viestinnän lisäksi kauppatieteet ja englanti. Lopulta Vaasan yliopiston teknisen viestinnän opinnot onnistuivat avaamaan sen, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä: teemat käytettävyydestä ja muutenkin ihmisen ja koneen vuorovaikutuksesta tuntuivat kutkuttavilta ja juuri oikealta.

Opintojen ohessa työskentelin Anttilan kassalla ja manasin verkkokaupan pakettien noutoon liittyvää kehnoa käyttäjäkokemusta. Paremman ratkaisun puutteessa värkkäilin kahvitaukojen aikana excel-virityksiä toiveenani sujuvoittaa edes hieman pakettien noutoon liittyvää kokemusta kassatiskin molemmilla puolilla. Samalla kaksikielisyyttä vaatinut asiakaspalvelu kouli miettimään asiakaskokemusta. Jos ostokokemuksessa kaikki muu on mennyt pieleen, mitä minä voin palveluketjun viimeisenä lenkkinä tehdä? Usein aika paljonkin.

Kehitettävää toki löytyi myös itse verkkopalvelussa, ja niinpä sain ensimmäiset kokemukset käytettävyystutkimukseen perehdyttyäni kandityössäni Anttilan silloisen latauskaupan käytettävyyteen. Käytettävyyteen keskittynyt graduni innoitti sukeltamaan syvemmälle eri tutkimusmenetelmien maailmaan. Käyttäjätestien tekeminen oli kiehtovaa ja konkretisoi muuten siihen mennessä itselleni melko teoriapainotteista näkökulmaa.

Valegraafikosta luovan tiimin johtoon

Viestintäalan harjoitteluiden siivittämänä päädyin ensin ison paikallisen mediakonsernin markkinointiosastolle ja tämän jälkeen markkinointitoimistoon graafiseksi suunnittelijaksi. Olin kauhuissani – itseoppineena graafikkona koin aikamoista huijarisyndroomaa astuessani isojen töiden ja asiakkaiden äärelle. Syndroomat karisivat kuitenkin hyvin nopeasti, kun sain huomata, että myynnissä ja markkinoinnissa graafisen tekemisen yksilösuoritukset ovat oikeasti varsin pienessä roolissa.

Mikä parasta, markkinointitoimistomaailma opetti kantapään kautta näkemään datan ja tutkimuksen merkityksen kaikessa tekemisessä. Yksittäinen mainoskaan ei ole koskaan vain yksittäinen mainos, vaan tietoinen osa asiakkaan kokonaiskokemusta ja ostopolkua.

Ennen pitkää vietin aikaa yhä vähemmän graafisen suunnittelun äärellä ja yhä enemmän strategioiden, konseptien ja käyttäjäpolkujen kimpussa. Tulosten tekeminen oli palkitsevaa, samoin oman tiimin johtaminen ja asiakkaiden auttaminen aiemmasta printtilähtöisestä maailmasta digi- ja hybridiratkaisujen mahdollisuuksiin.

Vajaan viiden vuoden jälkeen takki tuntui kuitenkin tyhjältä ja motivaatio loisti poissaolollaan huolestuttavan usein.

Kahvihuone 420 kilometrin päässä

Yksi kesäloman viimeisellä viikolla lähetetty sähköposti voi muuttaa kaiken. Elokuussa 2021 Fraktion nimi oli itselleni korkeintaan etäisesti tuttu, mutta LinkedInin rekrymainoksen kautta alkanut tiedonhaku päättyi tunnustelevan viestin lähettämiseen.

Moi Fraktion väki,
olen vaasalainen UX/UI-suunnittelija ja luova johtaja…

Kaipaus käyttäjäkokemuksen entistä syvempään ymmärtämiseen oli tässä kohtaa kasvanut suureksi, ja Fraktion historia, osaaminen ja tekeminen vaikutti täydelliseltä matchilta juuri minulle. Match tuntui syntyvän myös heti ensimmäisissä juttutuokioissa fraktiolaisten kanssa, ja ammatillisen yhteensopivuuden lisäksi oli selvää, että Fraktion arvot ja yrityskulttuuri menivät täysin yksiin omien toiveideni kanssa.

Ainoa haaste oli välimatka. Vaikka olin itse varsin tottunut etätyökulttuuriin ja ympäri Suomea toimivaan työyhteisöön, vaati 420 kilometrin välinen etäsuhde puntarointia puolin ja toisin – varsinkin kun koronaetäilyt poislukien Fraktion toimistokulttuuri on aina ollut hyvin vahva ja elinvoimainen.

No, miten kävi? Puolen vuoden kokemuksella fraktiolaisena voin sanoa, että neljän tunnin junamatkan mittainen etäisyys kahvihuoneeseen ei ole mikään este. Eikä edes hidaste. Olen päässyt havaitsemaan, että kypsä, vahva, avoin ja kannustava yrityskulttuuri mahdollistaa sen, että välimatka on pelkkä kuriositeetti – omalla kohdallani melkeinpä vain ominaisuus muutenkin monimuotoisen työyhteisön joukossa.

Mitä itse työhön tulee, olen löytänyt itseni odotetusti uuden – mutta hieman yllättäen myös vanhan äärellä. Timantinkova tiimi ympärillä on avartanut näkökulmia ja mahdollistanut uusien asioiden kokeilun ja vanhojen taitojen hiomisen. Toisaalta olen päässyt palaamaan käytettävyyden ja käyttäjätutkimusten pariin entistä fokusoidummin ja paremmilla resursseilla.

Kohti inhimillisempiä digiratkaisuja

Mitä pidemmälle urapolulla olen edennyt, sitä tärkeämmäksi osaksi arvot ovat tulleet työn tekemistä. UX-suunnittelun yksi hienoja piirteitä onkin, että se parhaimmillaan aktiivisesti pyrkii tekemään maailmasta parempaa. Designyhteisö pitää yhä enemmän meteliä esimerkiksi saavutettavuudesta ja inklusiivisesta suunnittelusta, mikä kertoo myös UX-suunnittelun jatkuvasta liikkeestä. Aiemmin marginaaleihin miellettyjen teemojen esiinmarssi kun hyödyttää loppujen lopuksi joka ikistä käyttäjää.

Maailmaa ei toki pelasteta digisovellus kerrallaan, vaan välillä saatetaan ottaa jopa askelia taaksepäin. Toisaalta UX-suunnittelijan rooli mahdollistaa vaikuttamisen siihen, etteivät pelkkä raha tai valta määrittele sitä, millaisia palveluita tulevaisuudessa käytämme. Bisneksen ja käyttäjien oman parhaan välillä saattaa olla usein isojakin ristiriitoja (esim. yksityisyydensuojaan liittyen), jolloin kaikkia hyödyttävän ratkaisun löytäminen vaatii jälleen kerran tiimityötä ja edellä peräänkuuluttamaani omasta poterosta poistumista. Silloin designin rooli ei ole “make it pop” tai luoda silmäkarkkia, vaan toimia porttina tehdä hyvää, kestävää ja vastuullista bisnestä.

Vapaa-ajan IT-tukihenkilöydestä huolimatta pesti IT-talossa ei kohdallani ollut itsestäänselvyys. Myös siksi uskallan väittää, että teknologia-ala tarvitsee lisää humanisteja, jotka sekä vahingossa että tahallaan ravistelevat tapaa lähestyä teknologiaa. Käyttäjäkeskeinen lähestymistapa opettaa empatiaa kaikenlaisten digiratkaisujen rakentamisessa. Silloin teknologia saadaan kuulumaan ja toimimaan jokaiselle, ei vain meille IT-tukihenkilöille.

Oma urapolkuni on tähän saakka muotoutunut vailla tarkempaa reittisuunnitelmaa. UX-suunnittelijan on toki syytä olla reitillään erityisen skarppina, sillä mikä tahansa matkan varrella opituista asioista voi osoittautua kullanarvoiseksi etapin edetessä. Mutta minne oma tieni lopulta johtaa? Noh, se vähän riippuu.

Viisi vinkkiä UX-uraa miettivälle:

  • Alanvaihtajille hyviä uutisia! UX-ammattilaisten tausta on hyvin moninainen, koska UX-sateenvarjon alle mahtuu hyvin monenlaista osaamista: yhdellä painottuu teknologiaosaaminen, toisella voi olla pitkä tausta psykologiassa. Älä sulje itseäsi liian nopeasti pois, vaan kysy ennemmin, missä omat vahvuutesi ovat käyttäjäkokemuksen suunnittelussa – ja miten heikompia osa-alueita voisi sitten kehittää.
  • UI ei ole UX. Klikit eivät ole UX. Some on pullollaan täynnä kontekstista irrotettuja (tai kontekstissa koskaan olleitakaan) messevän meemimäisä kuvia, jotka väittävät UX:n olevan nippu mustavalkoisia joko-tai-sääntöjä. Ajattele mieluummin omilla aivoillasi – tai testaa oikeiden käyttäjien kanssa.
  • Ole utelias. Seuraa, tutki, ole kriittinen. Esim. keskustelu inklusiivisesta suunnittelusta limittyy osittain yleisempään keskusteluun inkluusiosta. Kyse on tietynlaisesta yhteiskunnallisesta murroksesta, jossa UX-suunnittelijoilla on todella tärkeä rooli vaikuttaa siihen, miten maailma muovaantuu.
  • Pyri empaattisuuteen ja ole kiinnostunut ihmisistä. Ihmiset ovat yllättävän erilaisia ja näkevät maailman eri tavoilla. Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa, miten eri äänet kuuluvat ja näkyvät.
  • Et tiedä kaikkea, eikä ole tarkoituskaan! Vaikka UX-suunnittelija tuntuu osallistuvan moneen ja pitää päässään monia hattuja, kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää. Muista, että vahvuutesi piilee loppujen lopuksi knoppitietojen sijaan isommissa kokonaisuuksissa: esim. ongelmanratkaisussa sekä asioiden analyyttisessä yhdistelyssä ja yhteyksien näkemisessä.

 

Lue myös blogistamme, miten Ilmarista tuli koodari ja miten Riina päätyi farmaseutista koodiin pariin. Jos haluat tulla meille työkaveriksi, tutustu rekrysivuihimme ja laita viestiä.

Muita artikkeleita

Kaksi naista tietokoneen parissa
Blogi
Näin syntyi Fraktion vastuullisuusstrategia

Kiinnostuitko?

Joonas Pajunen

Joonas Pajunen

CEO

050 382 3488
joonas.pajunen@fraktio.fi
Petteri Hellgren Fraktio

Petteri Hellgren

Chief Growth Officer

045 279 3970
petteri.hellgren@fraktio.fi