Viime vuosikymmenet maailma on digitalisoitunut. Verkkokauppajätti Amazon perustettiin 1994 ja Apple julkaisi ensimmäisen iPhonen 2007. Maailman suurimmat yritykset ovat tänä päivänä teknologiayhtiöitä, joka on tarkoittanut sitä, että digitalisoitavaa on riittänyt.
Ohjelmistoyrityksen perustaminen ja työskentely ohjelmistoyrityksessä on ehdottomasti ollut erinomaista aikaa näinä vuosikymmeninä. Ollakseni rehellinen: me digitalisaation tekijät olemme olleet saamapuolella tällä nousukaudella. Kaikkien tekijöiden markkina-arvo on hyvä, osalla jopa erinomainen ja tekijät tähän asti totuttu repimään käsistä parhaisiin firmoihin. Investoinnit ovat keskittyneet uuden teknologian kehittämiseen. Markkinan kuplista huolimatta nautimme edelleen innovaatioista, jotka aikoinaan on tehty, aina www:stä mobiiliin.
AI-aikakaudella pelkkä teknologia ei tuo kilpailuetua
Parhaimmillaan uudet innovaatiot ovat demokratisoivia, joka taasen voi edistää parempaa maailmaa. Maailman digitalisoituminen on tarkoittanut sitä, että teknologiat ovat entistä useamman saatavilla ja teknologian hinta on painunut alaspäin. Digifirman on voinut pistää pystyyn jo vuosia verrattain pienillä investoinneilla. Kun teknologian kehittämisen hinta laskee, entistä suurimmalla joukoilla on pääsy tähän teknologiaan. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että muut yritysmaailman kilpailutekijät saavat jalansijaa. Jatkossa kilpailuetua teknologiakentällä voikin saada jakelukanavien, brändin tai vaikka rahoituksen keinoin.
Tekoäly vaatii myös kulttuurin ja toimintatapojen muutosta
Digitalisaatiot eivät ole koskaan olleet pelkästään teknistä kehittämistä. Digitalisaatiota on pitänyt ajatella toimintatapojen, kulttuurin ja tuottavuuden kehittäjänä. Sama ajattelu pätee tekoälyyn. Tämä ei ole asia mikä annetaan teknologiatiimien käsiin ja pyydetään, että “tehkää jotain”. Tämä on asia, mikä vaikuttaa kaikkien arkeen. Kyseessä on muutos, jonka takana pitää olla koko ylin johto.
Ikuisena optimistina ja ohjelmistoyrittäjänä näen kaikissa asioissa enemmän mahdollisuuksia kun uhkakuvia. Nautin tilanteesta, jossa tämä muutos koskee myös ICT-alaa ja ohjelmistoyrityksiä. Meillekään ei enää riitä se, että vaan "digitalisoimme nykyistä markkinaa". Pienet voitot ja tehokkuusajattelukaan ei isossa kuvassa ole Suomelle riittävästi.
Rima nostettava korkeammalle
Suomi tarvitsee kipeästi riman nostamista korkealle ja tavoitteena ei voi olla mikään muu kuin johtava asema maailman tekoälyrintamassa. Meillä on tähän koulutuksen, osaamisen ja demokraattisen yhteiskunnan ansiosta kaikki edellytykset. Tavoitteen tulee kuitenkin olla kirkas eikä siitä saa lipsua.
Näenkin, että ohjelmistoala voi hyvin olla ensimmäinen vastuunkantaja ja suunnannäyttäjä. Kaikissa yrityksissä ja organisaatiossa on käytävä keskustelua ja katsottava markkinoille.
On hyvä kysyä itseltä, että “Voimmeko aidosti olla tyytyväisiä nykytilanteeseen vai voisimmeko olla rohkeampia, ottaa enemmän riskiä ja ehkä koittaa kasvaa nopeammin?”.
Olen varma, että me kaikki voimme kohtuullisella varmuudella todeta, että asiat voisivat olla paremmin sekä markkinalla, että Suomessa. Innovaatioita ja uusia ratkaisuja tarvitaan kaikilla toimialoilla, alkaen sotesektorista, puolustussektoriin ja niin edelleen.
Innovaatioita lisäämällä kohti AI-natiivia maailmaa
Kirkkaan ja rohkean tavoitteen lisäksi tarvitsemme innovaatioita. Jos haluamme ottaa tarvittavat loikat tuottavuudessa, on meidän siirryttävä kokeiluista ja konsepteista käytäntöön. Meidän tulee lähteä rohkeasti kehittämään uudenlaisia digitaalisia palveluita kohti “AI-natiivia” maailmaa.
Moni maa on jo matkalla. Suomalaiset ovat aina tiukassa paikassa onnistuneet. Olemme tulleet yhteen ja tehneet sen mitä pitää. Olemme aina ponnistaneet niukkuudesta kohti luovia maailmanluokan ratkaisuja. Meillä ei tälläkään kertaa ole käytössä niitä rahallisia resursseja mitä muilla. "Työkalupakkimme" sisällön pitää siis olla toisenlainen.
Olemme siirtymässä ihmiskeskeisestä kehityksestä kehitykseen, jossa tulevaisuuden palveluita tehdään paitsi ihmisen kanssa mutta kasvavissa määrin myös tekoälyn (tai agenttien) kanssa. Sen sijaan, että tehostamme itsemme kuoliaaksi, ehkä johdammekin tekoälyä (ja sopivassa paikoissa se meitä) ja jätämme tilaa luovuudelle ja inhimilliselle kanssakäynnille.
Suomessa on aina ymmärretty, että hyvä arki koostuu muustakin kuin työstä. Kun tulevaisuudessa yhä suurempi osa työstä tehdään yhteistyössä koneiden kanssa, niin ehkä siitä voisi tulla jonkinlainen vientituote meiltä suomalaisilta maailmalle?
Näitä teemoja ja vähän muita kävimme läpi Joonaksen kanssa Fraktion webinaarissa.
