ICT-alan osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on 2–4 prosentin luokkaa. Näistä päästöistä 30 % muodostuu materiaalivirroista ja erilaisten laitteiden tuotannosta ja loput 70 % itse käytöstä. (Freitag ym. 2021.) Toisin sanoen, suurin osa alan päästöistä syntyy siitä, mitä laitteita ja ohjelmistoja rakennamme sekä siitä, miten niitä käytetään.
Alan tutkimukset ovat yhtä mieltä siitä, että internetin dataliikenne jatkaa kasvua, energiantarve sektorilla kasvaa ja datakeskuksia sekä verkkopalveluita rakennetaan tulevaisuudessa enemmän. Uusiutuvan energian käyttöä lisäämällä voidaan saavuttaa vähennyksiä alan päästöissä, mutta koska kasvua tapahtuu monella osa-alueella, on riski, että päästöt tulevat vain kasvamaan.
Vaikka datakeskusten käyttämä energia pikkuhiljaa puhdistuu, niiden rakentaminen ja siellä käytettävien laitteiden valmistaminen tuottavat edelleen päästöjä. Samalla pitää miettiä, että jos datakeskukset käyttävät leijonanosan tuotetusta puhtaasta energiasta, miten mahdollistetaan myös muiden sähköä paljon käyttävien teollisuudenalojen energian hiilipäästöjen alentaminen?
Tehokkuuden parantaminen ei tuota päästövähennyksiä, koska se ruokkii itse itseään
Ohjelmistoista ja laitteista on tullut tehokkaampia vuosikymmenten ajan. Silti ICT-alan päästöt ovat kasvaneet ja kasvavat todennäköisesti myös jatkossa. Ilmiötä kuvaa Jevonsin paradoksi: kun jokin asia tehostuu, sen käyttö lisääntyy entisestään, ja tehokkuushyödyt katoavat lisääntyneen kulutuksen sekaan.
Hyvä esimerkki paradoksin voimasta on generatiivinen tekoäly. Vuotta 2021 edeltäneet tutkimukset ovat jo auttamatta vanhoja, eivätkä osanneet ennustaa nykyisen kaltaista generatiivisen tekoälyn räjähdysmäistä kasvua. Tekoäly on kuitenkin saanut aikaan massiivisen investointivyöryn.
Yksityisten tekoälyinvestointien kehitys on kasvanut vuoden 2013 muutaman miljardin dollarin luokasta jopa 344 miljardiin dollariin vuonna 2025. (Sajadieh ym. 2026.) Energiaintensiivinen tekoäly on muutamassa vuodessa kasvanut koko alan kovimmaksi investointikohteeksi, ja sen käyttö lisääntyy jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla. Samaan aikaan toki kehitetään ratkaisuja, joilla pystytään kouluttamaan ja ajamaan näitä sovelluksia vähemmillä resursseilla, mutta tämä tehokkuus kanavoituu yleensä ennemmin lisääntyneeseen kulutukseen kuin pienempään resurssien käyttöön.
Konsistenssi, tehokkuus ja riittävyys kuvaavat kestävyyttä
Ympäristön kestävyyden tutkimuksessa on vakiintunut kolme vaihtoehtoista strategiaa, joilla voidaan ohjata kulutusta ja tuotantoa ekologisesti kestävämmäksi (Princen, 2003):
- Konsistenssi nojaa kiertotalouteen ja suljettuihin materiaalikiertoihin, eli raaka-aineiden uudelleenkäyttöön.
- Tehokkuus pohjaa siihen, että tehdään vähemmillä resursseilla enemmän.
- Riittävyys keskittyy absoluuttiseen materiaalin ja energian tarpeen vähentämiseen.
ICT-alalla on tarkasteltu ahkerasti kahta ensimmäistä, mutta riittävyyttä ei ole pohdittu systemaattisesti.
Laitteiden valmistuksesta ja käytöstä aiheutuvat päästöt on mahdotonta nollata (konsistenssi), liikuteltavat ja säilöttävät datamäärät kasvavat eksponentiaalisesti ja tehokkuuden parannukset aiheuttavat käytön lisääntymistä (tehokkuus). Ei ole realistista päästä tavoiteltuihin päästövähennyksiin pelkästään edellä mainitulla tavalla.
Tämän takia tulee tarkastella ja kehittää riittävyyden strategiaa eri osa-alueille: laitteistoriittävyys, ohjelmistoriittävyys, käyttäjäriittävyys ja talousriittävyys. Meille ohjelmistokehittäjille ja teknisille päättäjille tärkein on ohjelmistoriittävyys, koska siihen pystymme itse vaikuttamaan jokaisessa projektissamme.
Ohjelmistoriittävyys käytännössä: kolme kysymystä ennen toteutusta
Ohjelmistoriittävyys on ajankohtaisempi kuin koskaan. Generatiivinen tekoäly mahdollistaa ohjelmistokehityksessä sekä nopeamman kehityksen että matalammat kehityskustannukset (kustannukset toki koko ajan nousevat). Kynnys rakentaa uutta on madaltunut, mutta samaan aikaan rakentamisen ympäristövaikutukset eivät laske tai niitä ei juuri oteta huomioon.
Nyt jos koskaan meidän täytyy voida miettiä, mitkä ohjelmistot ovat oikeasti tärkeitä ja minkälaisiin ohjelmistoihin meidän täytyy keskittyä.
Ohjelmistoriittävyyttä voidaan tarkastella päätöksiä tukevien kolmen elementin viitekehyksenä: ominaisuudet, data ja kapasiteetti. Olennaista on, että nämä asiat pitää ottaa huomioon suunnitteluvaiheessa, ennen kuin ohjelmistoa on edes alettu naulaamaan kasaan koodiriveillä. (Santarius ym. 2023.)
Ominaisuudet
Ominaisuuksien osalta meillä pitäisi olla selkeä visio, mitä tarkoittaa valmis ohjelmisto, eli mitä ominaisuuksia sen pitää toteuttaa, mikä on sen tarkoitus. Muuten ohjelmistoihin rakennetaan turhia ominaisuuksia, jotka yleensä vain hämärtävät ohjelmiston tarkoituksen ja ajavat sen bloat-ilmiöön.
Data
Datan säilytyksen ja liikenteen kannalta on tärkeää miettiä etukäteen, mikä data on oleellista ja mitä sillä tehdään. Näin pystytään minimoimaan säilytettävä ja liikuteltava data. Kun etukäteen mietitään, miksi ja mitä dataa meidän tarvitsee säilyttää ja liikutella, on myös helpompi perustella valinta, miksi näin tehdään.
Kapasiteetti
Kapasiteetti tarkoittaa sitä, että ohjelmiston pitäisi hallita laitteistokapasiteettia sen mukaan, mitä se kulloinkin tarvitsee. Kun aktiivisia prosesseja ei ole, varattu kapasiteetti pitää vapauttaa. Samalla voidaan myös ajatella, kuinka paljon jonkin ohjelmiston ajamiseen voidaan käyttää resursseja. Sovitut kiinteät rajat ohjaavat kehitysprosessia tekemään asiat mahdollisimman resurssiviisaasti.
Nämä ovat samoja kysymyksiä, joita hyvät kehitystiimit pohtivat joka tapauksessa, kun rakennetaan kestäviä, ylläpidettäviä ja kustannustehokkaita sovelluksia. Riittävyysajattelu antaa niille uuden painoarvon ja paremmat perustelut.
Vaikutuspiirimme alkaa läheltä
Ohjelmistokehityksen valinnat eivät yksin ratkaise koko alan päästökehitystä. Teknisten ratkaisujen rinnalle tarvitaan myös poliittisia toimia, kuten sääntelyä ja kiinteitä päästörajoituksia esimerkiksi datakeskuksille. Vain siten ICT-ala pystyy toimimaan päästövähennysten ajurina muille sektoreille ja huolehtimaan samalla omista päästöistään.
Oma vaikutuspiirimme on kuitenkin lähellä: voimme vaikuttaa siihen, mitä rakennamme ja miten. Kun tekoälyn aikakaudella ohjelmistokehityksen kustannus laskee, kynnys rakentaa kaikkea kaikille madaltuu entisestään. Riittävyys ei ole jarru, vaan työkalu parempien päätösten tueksi. Riittävyysajattelu pakottaa kysymään tärkeimmän kysymyksen ennen ensimmäistäkään koodiriviä: pitäisikö tämä rakentaa, ja jos pitäisi, kuinka se olisi järkevintä toteuttaa?
Jos kaikki on yhtä tärkeää, tarkoittaa se, että mikään ei oikeasti ole tärkeää.
Kirjoituksessa käytetyt lähteet:
Freitag, C., Berners-Lee, M., Widdicks, K., Knowles, B., Blair, G. S., & Friday, A. (2021, syyskuu). The real climate and transformative impact of ICT: A critique of estimates, trends, and regulations. Patterns, 2(9), 100340. 10.1016/j.patter.2021.100340
Princen, T. (2003, Helmikuu). Principles for Sustainability: From Cooperation and Efficiency to Sufficiency. Global environmental politics, 3(1), 33-50.
Sajadieh, S., Fattorini, L., Perrault, R., Gil, Y ., Parli, V ., Santarlasci, L., Pava, J., Maslej, N., Altman, R., Byrnjolfsson, E., Brodley, C., Clark, J., Dignum, V ., Kumar, V ., Landay, J., Lyons, T., Manyika, J., Niebles, J. C., Shoham, Y ., … Weld, D. (2026, huhtikuu). The AI Index 2026 Annual Report. AI Index Steering Committee. Viitattu toukokuu 15, 2026, https://hai.stanford.edu/assets/files/ai_index_report_2026.pdf
Santarius, T., Bieser, J. C. T., Frick, V., Höjer, M., Gossen, M., Hilty, L. M., Kern, E., Pohl, J., Rohde, F., & Lange, S. (2023, kesäkuu). Digital sufficiency: conceptual considerations for ICTs on a finite planet. Annals of Telecommunications, 78, 277-295. https://doi.org/10.1007/s12243-022-00914-x
