Aikaan pohjautuva hinnoittelu monimutkaistuu tekoälyn takia. Käytännössä tämä tarkoittaa enemmän projektitoimituksia ja kiinteitä hintoja.
Graalin malja on tietysti arvopohjainen työn laskutus, mutta miten arvo määritetään ennalta ja lopulta arvioidaan? Entä miten agenttisen tekoälyn käyttö vähentää ja lisää kustannuksia?
Aika on yhtä kuin vaiva ja teho
Back in the day, vuonna 2024, käytetty aika antoi osviittaa siitä, mitä ohjelmistokehittäjä, suunnittelija tai lopulta kuka tahansa tietotyöläinen sai aikaan. Tekijän panostus suurin piirtein vastasi arvoa, tai näin ainakin uskottelimme itsellemme. Kompleksisessa ATK-maailmassa käytetty aika oli monin paikoin paras mittari sille, minkä arvoista työ oli.
Tekoälyn mahdollistama ohjelmistokoodin ja muun digitaalisen materiaalin tuotto vaikuttaa yhtälöön dramaattisesti. Mitä yksinkertaisempaa ja kaavamaisempaa tietotyö on, sitä helpommin ihmisen voi korvata tekoälyllä. Mitä kompleksisempi ympäristö tai hienovaraisempi konteksti, sitä enemmän ihmisen intuitiota ja kommunikaatiotaitoja tarvitaan. Hyvää makua ja kokemusta.
Tekoälytyökalut nopeuttavat työtä merkittävästi ja parhaimmillaan moninkertaistavat tehokkuuden. Toisaalta tekoäly ajautuu raiteiltaan, ellei sitä ohjaa määrätietoisesti. Tähän tarvitaan kokemusta ja tietämystä ohjelmistojen rakentamisesta. Siitä, mikä on mahdollista ja mitä arkkitehtuurivalintoja kannattaa tehdä.
Valjakset (harness), kuten Claude Code, antavat kielimallille mahdollisuuden käsitellä dataa ja muokata tiedostoja. Tähän kuluu poletteja (token). Anthropic jyystää pannuillaan dataa muodosta toiseen ja suhteellisen pienellä kustannuksella kokenut kehittäjä valjaksineen on moninkertaisesti tuottava – kunhan hän tietää, mitä tekee.
Tutustu agenttien (valjas + kielimalli) toimintaan tarkemmin webinaarinauhoitteemme kautta.
Agenttinen tehokkuus
Olen kuullut muutaman eriävän teorian siitä, mihin agenttinen kehittäminen johtaa:
A) Kuilu kokeneen ja aloittelevan kehittäjän välillä pienenee, kun tekoäly mahdollistaa aloittelevalle kehittäjälle ohituskaistan oppimiseen ja asioiden toteuttamiseen.
B) Kuilu kokeneen ja aloittelevan kehittäjän välillä kasvaa, kun tekoäly mahdollistaa kokeneelle tekijälle väsymättömän tiimin "kehittäjiä". Kokenut tekijä on ns. nähnyt kaiken ja tietää, mitä haluaa – ja saa sen minuuteissa.
Vaihtoehto A on mahdollinen, jos ihmisille suodaan oikeanlainen ympäristö oppia, kokeilla ja kehittää paljon erilaisia asioita sekä rauhaa välillä syventyä johonkin teknologiaan tai konseptiin. Vaihtoehto B pätee ainakin toistaiseksi vain oikeanlaisen asenteen omaavaan kokeneeseen tekijään.
Miten tämä liittyy tulospohjaiseen hinnoitteluun? Siten, että vaihtoehdon B konsultti voi saada erittäin paljon aikaan silloin, kun ns. latu on auki ja näkyvyys hyvä. Silloin, kun hän voi rakentaa järjestelmiä tyhjästä, kun riippuvuussuhteet ovat tarkkaan määritelty ja rajapinnat ovat olemassa. Kun liiketoiminnan tavoite, suunnitelma, ansaintamalli, datan hallinta ynnä muut tärkeät asiat ovat tiedossa ja selvät.
Kiinteä tulospohjainen hinnoittelu vaatii siis entistä tarkempaa määrittelyä tai kenties prototypointia, jotta ratkaisukuvaus on riittävän spesifi. Alun määrittelytyöstä saadaan aikaiseksi hankkeelle hiotumpi visio ja hahmotus lopullisesta hinnasta.
Projektin jälkeen jatkokehitys ja ylläpitotyö voidaan myös hinnoitella kiinteiksi ja sitoa sovittuihin tuloksiin tai vaiheisiin.
Kiinteän hinnan polku etenisi siis näin: Discovery/Sprint → kiinteähintainen projekti → jatkuvat vaiheistetut tilaukset.
Kuka maksaa poletit?
Toistaiseksi amerikkalaiset sijoittajat pitävät tokenien hintoja matalalla. Kuukausitilaus ovat suhteessa halpoja, koska sijoittajat maksavat erotuksen. Reilun 100 euron kuukausikustannuksilla voi käyttää laskennallisesti tuhansien eurojen edestä tokeneita kuukaudessa. Kukaan ei tiedä, milloin "musiikki loppuu" ja tokenit jäävät käytön mukaan kustannettaviksi.
Toisaalla musiikki on jo loppunut, sillä kielimallitoimijat ajavat isoja organisaatioita ns. Enterprise-tason laskutukseen, mikä tarkoittaa tokenpohjaista laskutusta. Yhden käyttäjän token-kulut voivat ylittää palkkakulut, jolloin kulumatematiikka muuttuu huomattavasti. Tekoäly ei olekaan enää halpa korvike työvoimalle.
Tästä syystä itse lokaalisti ajettavat tai itse omassa pilviympäristössä ostettua GPU-aikaa vasten ajettavat avoimet mallit alkavat yhtäkkiä kiinnostamaan. Toisille välittöminä kustannussäästöinä, toisille varasuunnitelmana.
Hinnoittelu ja luottamus
Hinnoitteluissa ja työmääräarvioissa on jo tullut vastaan entistä enemmän hajontaa. On vibakoodattuja protoja, on alakanttiin arvioituja kokonaisuuksia, on toimittajan puolesta subventoituja tokenkustannuksia, on kiinteitä ja tavoitehintoja; kaikkia näitä sekaisin.
Hinnoittelua tärkeämpi seikka lienee kuitenkin vielä luottamus, joka syntyy edelleen perinteisesti vuorovaikutuksessa ihmisten kesken.
