Geopolitiittinen liikehdintä vaikuttaa kotimaamme ATK-markkinaan, ja spesifisti hostaus aiheuttaa murheita. Suurimman murheet ovat datan sijainti, tietosuoja-asiat, kustannukset, sekä enenevissä määrin myös eettiset kysymykset.
Kehitämme palveluita avoimen lähdekoodin teknologioilla, jotka ovat lähtökohtaisesti vapaita geopoliittisesta suhmuroinnista. Mutta olemme tottuneet hostaamaan luomamme lähdekoodit pitkälti Amerikkalaisilla pilvialustoilla.
Mikä tapahtuu pilvirintamalla, kun epävarmuus lisääntyy ja luottamus amerikkalaisiin korporaatioihin horjuu?
Datan omistajuus, suvereniteetti ja onko näillä väliä?
Suurin huoli pilvipalveluiden valinnassa on tällä hetkellä epävarmuus datan hallinnasta. Onko Amerikkalaisessa pilvipalvelussa oleva data oikeasti vain omassa kontrollissa vai kyseisten palveluntarjoajien ja niiden kotimaan tiedustelupalveluiden saatavilla? Riski on pieni mutta validi. Lisäksi EU, hyvässä ja pahassa, on keksinyt erilaisia rajoitteita datan säilömiselle.
Amazon, Google ja Microsoft ovat kukin heränneet ns. “Sovereign Cloud” -ajatteluun, jonka myötä Euroopassa sijaitsevat konesalit eivät pelkästään fyysisesti sijaitse EU-alueella, vaan joiden omistuspohja on järjestelty Eurooppalaisille yrityksille. Kyseessä on vastaus EU:n luomiin rajoitteisiin - isot toimijat pitävät kiinni asiakkaistaan tarjoamalla oman teknologisen ratkaisun yhteistyössä EU-toimijan kanssa, muistuttaen hieman franchising-mallia.
Näistä ratkaisuista huolimatta, viime vuosina on tapahtunut myös liikehdintää pois isoista pilvistä. Pääasialliset syyt ovat olleet EU & tietosuoja-asiat, luottamus Yhdysvaltoihin ja kustannukset.
Eurooppalaiset ja kotimaiset vaihtoehdot
AWS, GCP ja Azure ovat keskenään erilaisia, mutta sisältävät kaikki nipun digitaalisten palveluiden hostaamiseen tarvittavia perusasioita. Tämä perusasioiden valikoima on niin laaja, että vaihtoehtoa ei pitkään aikaan ole ollut saatavilla.
Eurooppalaiset toimijat ovat hiljalleen alkaneet tuottaa vastaavaa palveluiden valikoimaa. Näistä meille härmässä kiintoisin on kotimainen UpCloud, jonka palvelutarjooma on Euroopan kattavinta, ja jolta löytyy konesalia myös EU:n ulkopuolelta. Muita vastaavia näkyviä nimiä on esimerkiksi Stackit, jonka taustalla on saksalainen, erityisesti Lidlistä tunnettu Schwarz Group. Stackit on myös yksi Google Cloudin yhteistyötahoista GCP:n Sovereign Cloud -hankkeessa.
Nykyinen verkkopalveluiden kehitys tulee jatkossakin nojaamaan entistä vahvemmin erilaisten PaaS-palveluiden päälle rakentamiseen, sillä ne tarjoavat etuja esimerkiksi kehityksen ketteryydessä ja robustiudessa. Kuitenkin esimerkiksi Managed Kubernetes -palvelut alkavat olla yleisiä monilla pienemmilläkin pilvialustoilla. Kuberneteksen monimutkaisuudesta huolimatta se on monesti hyvin varteenotettava vaihtoehto alustaksi pilvialustojen omien palveluiden (kuten GCP:n Cloud Run tai Azuren App Service) ja perinteisen “kankean” virtuaalipalvelininfrastruktuurin välillä.
Tekoälyratkaisut
Kukin pilvijätti tarjoaa tekoälypalveluita osana valikoimaansa. Heillä on joko omia tekoälymalleja, tai ne tarjoavat niitä yhteistyössä isojen tekoälyjättien (esim. OpenAI, Anthropic) kanssa. Tekoälymalleja löytyy myös avoimen lähdekoodin piiristä. Näitä voi ajaa itsenäisesti pilvijättien GPU (Graphics Processing Unit) palveluissa.
Nyt myös UpCloud tukee GPU-hostausta, ja näin ollen esimerkiksi avoimen lähdekoodin laajan kielimallin (LLM) ajoa ilman pelkoa datan valumisesta koulutusmateriaaleihin tai muuhun analyysiin. Itse tehty mallin valinta, validointi, ajaminen ja sen päivittäminen vaatii tietysti enemmän työtä, mutta kontrolli on tällöin taattu!
Tule kuulemaan lisää webinaariin, jossa vieraana UpCloudin Ville Vesilehto.
Kustannukset ja FinOps
Pilvijäteillä on ollut mahdollisuus hinnoitella itsensä kohtuu hintavaksi. Pilvihostaus on prosessointitehon näkökulmasta keskimäärin kalliimpaa kuin vastaavan tehon ostaminen konesalista. Tällä hinnalla saa vastineeksi monipuolisuutta ja joustoa, joka tuo säästöjä ihmisten käyttämässä ajassa. Mukana on tullut myös monimutkaisuutta, ja pahimmassa tapauksessa teoreettisesti joustosta on maksettu ennenaikaisesti tarpeettoman suuria summia.
Oma haasteensa on nk. Vendor lock-in, jossa tietyn pilvialustan palvelutarjoaman päälle rakennettu palvelu on niin tiukasti sidoksissa juuri kyseisen pilvialustan palveluihin, että sen siirtäminen jollekin toiselle alustalle muodostuu huomattavan kalliiksi ja vaikeaksi.
Pienemmät toimijat voivat hinnoittella suoraviivaisemmat palvelunsa halvemmin. Oman bisnes ja katteet eivät ole kytköksissä korporaation muuhun tarjoamaan, joten trendien mukana liikkuminen on ketterämpää.
FinOps tähtää eri pilvipalveluden ja ratkaisujen optimointiin. Skaalautuvan pilvipalvelun käyttöönotto ennen skaalautumisen tarvetta on ennenaikaista optimointia. FinOps sen sijaan on optimointia todistettujen tarpeiden ja käytössä olevien resurssien pohjalta.
Optimointi vähentää samassa myös sähkön käyttöä, mikä pienentää ympäristövaikutuksia.
Geopolitiikka + datan suvereniteetti + AIOps + FinOps
Kun yhdistetään geopoliittinen epävarmuus, kysymykset datan hallinnasta, mahdollisuus ajaa turvallisesti tekoälymalleja, sekä pilvipalveluiden kustannusoptimointi, saadaan yhteen pohdintaan monta syytä harkita kotimaista tai Eurooppalaista vaihtoehtoa.
Kaikkea ei myöskään tarvitse vaihtaa kerralla. Moni ajaa palveluitaan ns. multi-cloud ympäristössä, jossa esimerkiksi kriittisimmät tai uudet rakennettavat palvelut ajetaan kotimaassa, omassa hallinnassa.
