Blogi

ADHD ja työelämän selviytymispaketti

Ilmari Kumpula Yrityskulttuuri Itsensä kehittäminen

Web-9
Minulla on aikuisiällä diagnosoitu ADHD.
 
Olen ajatellut jo jonkin aikaa, että haluaisin kirjoittaa ADHD-oppaan työelämää varten. Sellaisen kuin olisin itse halunnut kuulla aikoinani, kun sain tietää omasta ADHD:stani ja mietin, miten menisin eteenpäin.
 
Tämä opas on osoitettu minulle itselleni ja ajoitettu vuosikymmentä aiemmin menneisyyteen. Minun oma elämäni ja tunnekokemukseni ovat ainoat, jonka tiedän riittävän hyvin kyetäkseni antamaan siihen neuvoja. Sinun tilanteesi, persoonasi ja elämäsi poikkeaa tästä.
 
Toivon, että sinulle on hyötyä näistä sanoista, oli sinulla sitten ADHD, koet vaikeuksia keskittyä selaillessasi töissä tylsistyneenä LinkedIn:iä tai ihan muuten vain uteliaana aiheesta.
 
Jos et ole lukenut vielä, suosittelisin lukemaan ensin uratarinani. Se antaa kontekstia ja kokemuksiani siitä, millaista on olla yksi aikuinen tarkkaavaisuushäiriön kanssa. Monet ajatukseni liittyvät kokemuksiini.
 
Haluan erityisesti mainita, että olen löytänyt omaan elämääni niin hyvät työkalut, ettei ADHD:ni juurikaan näy ulospäin tai aiheuta negatiivisia seurauksia työkontekstissa. Et hyvin todennäköisesti huomaisi mitään, jos esimerkiksi työskentelisit kanssani samassa projektissa.
 
Tästä syystä arkailen pienesti tälläisen postauksen kirjoittamista. En halua yhden diagnoosin muuttavan minua erityistarpeiseksi ihmiseksi tai toivo, että ihmiset suhtautuisivat minuun eri lailla. En koe olevani ihmisenä puutteellinen. Koen, että ADHD:sta on paljon hyvää ja haluan kirjoittaa rohkaistakseni ihmisiä näkemään myös näitä hyötyjä.
 
Koen myös, että minulla on moraalinen vastuu auttaa ja jakaa omat oppini ADHD:n kanssa työskentelyyn.
 
Aloitetaan.
 

Mikä ADHD oikeastaan on?

 

Suurin osa tämän blogitekstin lukijoista ei todennäköisesti tiedä, mitä ADHD oikeastaan on tai omaa siitä käsitystä. Aloitetaan siis pienenä listana ADHD:n haitoista ja hyödyistä.
 
Tämä lista on hyvin epäkattava ja ADHD-oireet muutenkin vaihtelevat suuresti ihmisten välillä. Ajattele sitä siis enemmänkin raakana haarukkana kuin totuuden lähteenä.
 

Haitat:

  • Hyppivät ajatukset. Ajatukset liikkuvat yhdestä toiseen ja siitä seuraavaan valonnopeudella.
  • Vaikeudet keskittyä tekemään asioita, joihin ei tunne kiinnostusta.
    • Ei, tämä ei ole sama asia, ettei sinua huvita tehdä jotain askaretta kotonasi tai tunnet olosi laiskaksi. Keskittymisvaikeudet ADHD-ihmisessä syntyvät neurokemian poikkeavuudesta.
    • Hutilointi, asioiden yli hyppiminen, keskittyminen vain otsikoihin, ei-huolellisesti lukeminen.
    • Maailmassa, jossa monet asiat vain pitää hoitaa, tämä voi tehdä elämästä välillä hyvin hankalaa.
  • Asioiden aloittaminen on innostavaa ja mahtavaa, loppuun vieminen ja viimeistely hyvin hankalaa.
    • Projekteja voisi aloittaa uusia, vaikka kerran tunnissa, mutta on välillä todella vaikea saada tehtyä mitään maaliin saakka.

  • Riskikäyttäytyminen
  • Keskustelu
    • Kuunteleminen voi olla hyvin vaikeaa sen vaatiman keskittymisen vuoksi.
      • “Miksi et kuunnellut”
      • “Sinun pitää kuunnella paremmin”
      • “Se sanottiin silloin aiemmin”

  • Koulutus ja opiskelu
    • Maailma ei omassa nuoruudessani suhtautunut suopeasti siihen, että en pystynyt olemaan hiljaa, kuuntelemaan, keskittymään paikallani hiljaisessa tilassa täynnä ihmisiä aiheisiin, joihin ei tunne vetoa.
    • Oppilaitokset ovat minulle olleet aina täynnä pettymyksiä ja tuloksena kesken jääneitä kouluja.
    • En yksinkertaisesti pysty määrääni enemmän istumaan tylsässä kouluhuoneessa kuuntelemassa kuivaa luentoa.

  • Estottomuus ja impulsiivisuus
    • Todennäköisyys sanoa tai tehdä jotain ajattelematonta, jota katuu myöhemmin, on korkea.
    • Työelämässä ja ihmissuhteissa hyvin ongelmallinen piirre.
    • Liittyy häiriö- ja riskikäyttäytymiseen

 

Hyödyt:

  • Luovuus
    • Ajatuksia on paljon, jatkuvasti ja ne linkittyvät toisiinsa mitä mielikuvituksellisimmalla tavoin.
    • Työssä, jossa luovuus on arvostettu ominaisuus, yhdistelmä voi olla taianomainen.
    • Omaperäisyys, laatikon ulkopuolelta -ajattelu. Uudet, innovatiiviset ratkaisut asioihin.
    • Estottomuus ja impulsiivisuus voivat auttaa luovuuden ilmaisua

  • Hyperfokus
    • Tarkoittaa intensiivistä keskittyneisyyden tilaa, jossa muu maailma ja ympäristö unohtuu.
    • Hyperfokukseen saattaa päästä, jos löytää ja keskittyy asiaan, johon kokee voimakasta kiinnostusta.
    • Hyperfokusta voisi ajatella ehkä muistuttavan eniten flow-tilaa.
    • Voimakas hyvän olon tunne, täydellinen immersio.
 
Puhutaan seuraavaksi asioista, mitkä saavat minut kukoistamaan näiden ominaisuuksien keskellä.
 

Hyvä ja sopiva työ

 
Minun täytyy sanoa heti ensimmäisenä, että olen hyvin onnekkaassa asemassa työelämäni suhteen. Olen hyvin kiinnostunut omasta työkentästäni ja töissä paikassa, mikä tarjoaa minulle paljon autonomiaa ja vapautta oman työni järjestämiseen. Palaamme autonomian merkitykseen alempana.
 
Olennaisin asia ADHD:n tai oikeastaan työhyvinvoinnin kanssa yleisesti, on tietenkin se, että sinulla on hyvä ja mielekäs työ. Minulla ei ole sinulle mahdottomasti sanoja miten löytää sellainen. Tämä on asia, mitä ihmiset yleensä miettivät läpi elämänsä. ADHD-ihmisillä on kuitenkin taipumusta tykätä tietynlaisista töistä ja jos vielä mietit omaa uraasi, voisit tutkia aihetta lisää internet-hakujen avulla.
 
Tämä ei ole kauhean hyödyllinen neuvo, että hankkiudu sopiviin töihin. Mutta koen, että on tärkeää sanoa, että ilman itsellesi sopivaa työtä on vaikeaa kokea elämää, jossa koet kukoistavasi ja missä on hyvä olla.
 
Sopiva työ riippuu sinusta. Minulle sopiva työ on työni ohjelmistokehittäjänä ja keskityn tähän näkökulmaan loppublogin aikana.
 

Palavereista ja ihmisistä

 
Palaverit menevät rajallisesti, mutta niitä ei saa olla liikaa.
 
En jaksa keskittyä ihmisten puheisiin kauhean pitkään. Minusta alkaa tuntua helposti sietämättömältä, jos puhujan ajatuksenjuoksu on hidasta, voin päätellä hänen johtopäätöksensä, havaita statuspönkitystä, ylimittaista varovaisuus, asia etenee liian hitaasti tai lukemattomat muut syyt.
 
Tykkään itse mieluummin vetää palavereita, jotta ne varmasti etenevät kirurgisen tehokkaasti tai asiasta ei eksytä tarpeettomasti. Arvostan myös ihmisiä, jotka pitävät palaverit tehokkaina ja kiinni asiassa sekä päätöksissä.
 
Palavereja voi ja saa kyseenalaistaa. Kehotan sinua rikkomaan rajoja sen suhteen, että onko tiettyä palaveria tarpeellista pitää tai sinun pakollista osallistua siihen. Olen ollut mukana niin useassa tehottomassa palaverikulttuurissa.
 
Voinhan toki olla läsnä ja pidempäänkin palavereissa, mutta en vain halua unohtua ajatuksiini kuunnellessa jotain tarpeetonta.
 
Yleensäkin, työpäivän aikana, koen paljon tarvetta olla vain oman pääni sisällä ja tekemässä työtä omissa ajatuksissani. 
 

Tyhjä pöytä, häiriötön ympäristö

 
Kaikki lähtee siitä, ettei ympäristössäni ole häiriöitä keskittymiselleni.
 
Työpöydälläni on siistiä, vesilasi ja kahvi on haettu valmiiksi. Puhelin on ylösalaisin, ilman ääniä tai tärinähälytystä.
 
Kelloja ei ole näkyvissä. Ei tietokoneeni näytöllä tai fyysisessä maailmassa silmieni edessä. Haluan unohtaa ajan keskittyessäni. 
 
Tietokoneellani, pikaviestintäsovellukset ovat kiinni. Slack (työviestintäsovellus) on vaikein, kun ihmisten tarvitsee saavuttaa minut, mutta toisaalta Slack on täynnä häiriöitä. Onneksi Slack tarjoaa hyvät työkalut hallita ilmoituksia ja mahdollisuuden esimerkiksi poistaa punaisen “lukemattomia viestejä”-palluran kokonaan.
 
Keskittymiseni on herkkä häiriöille ja tähän tilaan pääsy voi helposti keskeytyä ennen aikojaan häiriöihin. Täydellisyyttä ei tämän suhteen voi saavuttaa, pitäähän minun olla saavutettavissa, mutta häiriöiden määrää voi silti pienentää.
 

Äänet ja kuulokkeet päässäni

 
Parhain keskittymiseni tapahtuu, kun minulla on ääntä peruvat kuulokkeet päässäni.
 
Usein kuuntelen musiikkia, joka on tehty nimenomaan keskittymistä varten, luontoääniä tai valkoista kohinaa. Voisin harkita ääntä peruvien kuulokkeiden lisäksi esimerkiksi korvatulppia saadakseni täydellisen ääniympäristön. Äänimaailman hallinta on niin tärkeää.
 
Tärkein asia on, etten kuule ympäristön ääniä tai pysty erottamaan sanoja puheesta. Puheen ja sanojen kuuleminen eläviltä ihmisiltä on pahinta. Se vie ajatukseni heti.
 
Keskittyminen on kuitenkin päivästä riippuvaista ja viimeisin vaihtoehto on laittaa YouTubesta pitkä keskusteluvideo päälle äänimaailmaksi taustalle.
 
Miksi? Minun on helpompi keskittyä, kun on yksi asia (keskusteluvideo), josta voin “unohtua pois” ja keskittyä siihen, mitä minun pitäisi tehdä. Outo mekanismi, mutta joskus se toimii.
 
Jotkut muut häiriintyvät liikkeestä ja sen näkemisestä, mutta se ei ole itselleni onneksi niin häiritsevää. Olen tästä kiitollinen, koska elämme kuitenkin avokonttorien maailmassa.
 
Joskus minua jännittää, että mitä jos unohtaisin vahingossa kuulokkeet kotiin, kun tulen työpaikalle. Sitä ei ole vielä käynyt, koska käyn tavarani aina läpi ennen lähtöä, mutta tässä tapauksessa, olisi pakko lähteä takaisin kotiin, linnoittautua johonkin sivutilaan tai lainata jostain kuulokkeita. En vain voi kuvitella kuulevani satunnaisia sanoja ympäri toimistoa ja pystyväni keskittymään.
 

Liikunta

Liikun paljon. Käytännössä miltei joka päivä erinäisissä muodoissa. Kävelyä, pyöräilyä, juoksua, futista, kahvakuulia. Kaikkea.

 
Haluan olla väsynyt ja uupunut liikunnan jäljiltä. Ensinnäkin, koska se tuntuu tosi hyvältä, niin liikunnan aikana kuin päiviä sen jälkeen. Toiseksi, kun olen fyysisesti väsynyt, on paljon helpompi keskittyä ajatustyöhön.
 
Energisyyteni etsii aina keinoa purkautua ja jos sitä on liikaa, keskittyminen on vaikeaa. Etsin häiriöitä ja keskeytyksiä, enkä saa ohjattua itseäni tekemään asioita, mitä minun pitäisi tehdä.
 
Liikunnasta, saan myös erilaisia tunteita tai niiden variaatioita, joista jään muuten työssäni paitsi: Jännityksen- kamppailun-, kivun- ja muunlaisia tunteita. Erityisesti tuo jännitys ja kamppailu ovat tärkeitä. Moderni toimistotyö ei tietenkään pysty antamaan minulle aggression purkamista ja verisen taistelun kaltaista euforiaa. Se on haettava muualta. Muuten sen kaipuu tulee työhöni ja vaikuttaa siihen arvaamattomin tavoin.
 

Meditointi

En oikein haluaisi tuoda tätä esiin, kun meditoinnista (tai mindfulnessista) puhutaan nykyisin niin trendikkääseen sävyyn, mutta… meditointi on tärkeä osa ADHD:n ja ahdistuksen hallintaani.

 
Joskus, kun ajatukseni laukkaavat aivan liian kovaa ja se tuntuu pahalta, voin aina kääntyä meditoinnin pariin.
 
On korvaamatonta tuntea, että jokaisessa hetkessä mukanani on henkinen ensiapupakkaus. Jos koen, etten löydä rauhaa tai tunnen oloni vaikeaksi, voin aina palata hengitykseeni ja tiedän, että löydän pian taas rauhalliseen tilaan.
 
Meditoinnilla on kuitenkin myös syvempi tarkoitus. Meditointiharjoituksissa usein pyritään keskittymään omaan hengitykseen. Tekemällä näin pyritään havainnoimaan ja huomaamaan, kuinka mahdoton tehtävä on keskittyä niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin omaan hengitykseen
 
Kun huomaat, millaista levottomuutta ja kaaosta oman mielen sisällä on, voit ymmärtää ja kokea oman maailmasi paljon ystävällisemmäksi paikaksi. Omien ajatusten havainnointi, kun ne nousevat tyhjyydestä, antaa sinulle tilaa ja taidot erottaa itsesi omista ajatuksistasi. Et jää kiinni negatiivisiin ajatusketjuihin niin helposti ja myös ymmärrät senhetkistä, henkistä tilaasi.
 
Jos aihe kiinnostaa, kokeile esimerkiksi tätä ohjattua meditaatiota.
 
Ps. Normaali-ihminen, sinunkin mielesi on yhtä kaaosta. Kokeilehan istua paikallasi 10min hiljaisessa tilassa ja keskittyä vain hengitykseesi.
 

Kirjoita kaikki ylös

Kirjoita kaikki, mitä sinun tarvitsee muistaa ylös. Kaikki.

  • Mitä pitää tehdä tulevaisuudessa
  • Mitä aiot tehdä seuraavaksi
  • Milloin aiot tehdä sen
  • Miksi teet sen
 
Asiantuntijana minun on keskityttävä tiettyihin sovittuihin tehtäviin, joilla yleensä on toteutettava järjestys ja aikataulu. En voi hallita tätä prosessia pelkän työmuistin varassa. Minun on pystyttävä tekemään yhteisesti sovitut ja edellyteyt asiat sovitun mukaisesti.
 
Unohdan helposti asioita. Olen unohtanut asioita niin monesti, että suhtaudun epäluuloisesti omaan muistiini lähtökohtaisesti. Jos joudun esimerkiksi väittelyyn, jossa minulla on erimielisyyttä toisen henkilön kanssa siitä, olemmeko sopineet tai puhuneet jostain, minulla on taipumus olettaa, että olen unohtanut asian tai en ole kuunnellut.
 
Kun asiat ovat kirjoitettuna ylös, voin aina tarkistaa kaiken. Jos olen unohtunut ajatuksiini ja tekemisiini, voin aina palata takaisin ja tarkistaa. Pyrin myös jakamaan nämä kirjoitetut tiedot toiselle osapuolelle niiden koskiessa työtä, jotta hekin voivat tarkistaa asian. Näin voimme myös jakaa helposti ymmärryksen siitä, mitä olemme sopineet tai päättäneet.
 
Kirjoittamalla ylös voin poistaa stressini siitä, olenko unohtanut tai tehnyt jotain. Kirjoitan paljon myös henkilökohtaista elämääni koskien. Voin tuntea levollisuutta tietäessäni, että kaikki mitä minun tarvitsee tehdä, löytyy kirjoitettuna ylhäällä yhdestä paikasta.
 
Kirjoittamisessa tehtävien hoitamiseen on apuna kaksi alakategoriaa. Listat ja kalenteri.
 

Listat

ADHD:n vaikeimpia piirteitä työtä ajatellen on hankaluus saada asioita valmiiksi.

 
On helppo innostua, aloittaa, mutta hyvin vaikea saattaa mitään loppuun tai viimeistellä. ADHD-mieli toimii niin, että ensin innostutaan alkuinnostuksen vallassa, mutta hetken päästä on jo innostuttu sadasta muusta asiasta.
 
Työ ja elämä kuitenkin vaativat, että asioita pitää saattaa viimeistellysti loppuun. Listat ovat tärkeä työkalu tähän. Anna kun selitän.
 
Ensinnäkin on tärkeää, että tiedät aina mitä sinun tulee tehdä seuraavaksi. Ensin sinun pitää katsoa elämääsi ja työtäsi. Mitkä ovat tärkeimpiä asioita, mitä sinun pitää tehdä? Sinä päätät ja asetat tehtäväsi, joiden eteen työskentelet. 
 
Kun tavoitteesi on selkeä ja kirjoitettuna ylös, pilko se pieniksi alatehtäviksi. Osiksi, jollaisia voit toteuttaa muutamassa tunnissa tai pienemmissä määrissä.
 
Sinun on ADHD-ihmisenä vaikea saattaa asioita loppuun. Sinä tarvitset päivittäisiä kokemuksia onnistumisesta ja edistymisestä, kun alkuinnostuksen energia väistyy. Usein myös elämä tai työ lykkää sinulle tehtäviä, jotka eivät ole yhtään kiinnostavia, mutta jotka on pakko saattaa loppuun.
 
Kun asiat ovat listalla, pieninä osina, voit visuaalisesti nähdä ja tuntea, kun suoritat tehtävän loppuun. Asioiden valmistuminen tuottaa hyvää oloa ja motivaatiota jatkaa tehtävän parissa. Voit olla hyvinkin mielikuvituksellinen tämän motivoinnin kanssa ja sen, miten havainnollistat sitä itsellesi.
 
On todella tärkeää saada tunne siitä, että asiat edistyvät. Ilman kokemusta asioiden edistymisestä, on helppo tuntea ahdistusta, epätietoisuutta tai muita negatiivisia tunteita siitä, ettei ole saanut mitään aikaiseksi tai tehtyä. Listojen avulla voit hallita tätä prosessia.
 
Kun opiskelin omatoimisesti lääketieteellisen pääsykokeita varten, minulla oli iso ruutupaperi, josta väritin yhden ruudun mustaksi jokaisen opiskellun 30 minuutin kunniaksi. Joskus väritin ruutuja paperin ylälaidasta, joskus keskeltä ja joskus koitin yhdistää eri kohtia toisiinsa. Kun minusta tuntui pahalta edistymiseni suhteen, pystyin aina myös nostamaan katseeni ylös ja katsomaan paperiani, huomatakseni, että kyllä, minä olin edistynyt ja tehnyt paljon.
 

Kalenteri

Kalenteri on aikataulutettuja tehtäviä varten. Päivämäärien muistaminen on toivotonta ilman kalenteria.

 
Kalenteri kertoo sinulle päivittäin, mitä sinun täytyy tänään tehdä. Näin sinä voit herätä aamulla ilman stressiä tai seurauksia siitä, että olet unohtanut jotain.
 
Jotkut ihmiset laittavat kalenteriin hyvinkin yksityiskohtaisesti kaiken. Esimerkiksi, että milloin he ovat keskittyneitä työhönsä. Tämä ei sovi minulle, mutta voisin hyvin kuvitella itseni ajattelemassa myös näin.
 
Itse merkitsen vain pakolliset ajastetut menot ja tehtävät. Kaikki, missä on merkittävä riski unohtumisesta ja sen seurauksista. Tai asioissa, mitkä haluan ottaa huomioon, kun katson kalenteriani.
 

Unohda säännöt, kyseenalaista, kokeile, riko

En ole hyvä kuuntelemaan ohjeita ja tekemään asioita minulle kerrottujen ohjeiden mukaisesti. Useimmiten pystyn tekemään niin, mutta alan luonnollisesti etsiä hakkerointeja, oikoteitä ja auki olevia veräjiä siihen, miten tylsän asian saisi tehtyä fiksummin.

 
ADHD-ihmisillä on vaikeuksia keskittyä tylsiin ja toistuviin tehtäviin. Heillä on myös taipumus ajatella uusilla ja luovilla tavoilla itsensä ulos tilanteista.
 
Tämä voi olla todella hyvä ominaisuus oikein käytettynä. Se, että ADHD-ihmiselle on hankala keskittyä tylsään prosessiin, tarkoittaa, että hän luonnollisesti koittaa kuopsuttaa tunnelia irti typerästä aitauksesta.
 
Työelämä ja yritykset ovat täynnä huonosti toteutettuja, hitaita ja kankeita aitauksia, jotka eivät oikeasti ole hyödyllisiä ja vain hukkaavat yritysten rahaa, koska niitä ei uskalleta heittää romukoppaan ja rohkeasti uudistaa.
 
Sinä, ADHD-ihminen, olet kuin koira, joka on häkissä ja nuuhkit ympärillesi, miten tästä häkkiaitauksesta pääsisi ulos. Sinä olet koko elämäsi keksinyt ulospääsyjä aitauksista.
Tälle nuuhkimiselle on myös paljon tunnetumpi ja trendikkäämpi nimi. Sen nimi on innovointi ja se on tässä päivässä pöhinäsanojen kärkikastia.
 
Fiksut yritykset ottavat kaiken irti tästä kyvystä. Yhä muuttuvammassa taloudessamme kyky adaptoitua ja ajatella, on paljon tärkeämmässä roolissa kuin kyky heiluttaa kuokkaa edestakaisin tylsällä pellolla. Meidän aikamme menestyjät ovat häkkiaitaus-hakkereita, jotka ajattelevat uusilla tavoilla luovasti.
 
Olen saanut itse paljon kiitosta omasta kyvystäni kyseenalaistaa ja innovoida. Aina sille ei löydy paikkaa, etenkään jäykissä organisaatioissa. Tälläisissä yrityksissä olen yleensä voinut huonosti, mutta luovemmissa organisaatioissa, olen saanut aikaan paljon onnistumista ja hyvää työtä, kun organisaatiossa halutaan ja rohkaistaan ajattelemaan laatikon ulkopuolelta.
 

Tehtävien välillä hyppiminen

Minulle tai ADHD:lle on tyypillistä hyppiminen eri tehtävien ja asioiden välillä. On vaikea keskittyä yhteen tehtävään kerralla.

 
Työni edellyttää kuitenkin sitä, että usein minun on keskittyvä juuri tiettyyn tehtävään ja saatava se valmiiksi. En kuitenkaan pysty siihen täysin robottimaisesti. Minun on annettava tilaa myös tuolle tarpeelle hyppiä tehtävien välillä. Tämä näkyy työni kautta joskus ei-täydellisenä ohjelmistokehityksenä.
 
Esimerkiksi, kun teen kehitystyötä ja tiedän, että paras prosessi olisi keskittyä tarkalleen vain kyseessä olevaan ominaisuuteen ja sen vaatimaan laajuuteen, eikä riskeerata lisäämällä siihen asioita, jotka eivät siihen tiukasti kuulu.
 
Sen sijaan teen usein ominaisuuden valmiiksi, mutta päivittelen samalla asioita, jotka eivät liity siihen niin tiukasti. Eksyn sivuraiteille, jotka ovat hyödyllistä ja tärkeää työtä, mutta eivät liity spesifisti juuri siihen, mitä on sovittu. Yleensä aina tälle on löytynyt projekteista kuitenkin tilaa.
 
Voin yksinkertaisesti paremmin, kun voin tehdä työni ohessa syrjähyppyjä. Tiedän, ettei se ole optimaalisin tapa toimia, mutta ei myöskään yksiselitteisen negatiivinen.
 
Tämä blogin kirjoittaminen on vähän samanlaista. En jaksaisi tehdä tätä jatkuvasti, mutta välillä on kiva hypätä tekemään jotain ihan muuta ja haastaa itseäni erilaisesta näkökulmasta.
 
Esimerkiksi, kun kirjoitan tätä tekstiä, hypin eri kappaleiden ja eri kohtien välillä tekstiä satunnaisesti ympäriinsä. Kirjoitan osan yhtä kappaletta, jonka jälkeen en jaksa samaa kappaletta ja hyppään toiseen. Kaikkea muuta kuin koherentti prosessi, mutta se toimii.
 

Autonomia työni suhteen

Autonomia työssäni. Mahdollisuus vaikuttaa asioihin, säädellä työpäivääni ja työtehtäviäni. Mikään ei tuntuisi pahemmalta kuin ulkoa pakotetut normit ja säännöt, johon minun olisi pakko sopeutua ilman, että voisin vaikuttaa itse asioihin.

 
Ihan ilman ADHD:takin, autonomia on tärkeimpiä asioita niin työmotivaatiossa kuin yleisesti terveydessä. Näiden lisäksi tämä on omalle hyvinvoinnilleni tärkeimpiä asioita.
 
Kun voin vapaasti valita kuinka paljon teen töitä, milloin ja miten, oli se sitten etänä, toimistolla, ulkomailla tai Lapissa, voin hyvin. Aina tämä ei ole näin mahdollista, mutta enemmän kuin usein, se on mahdollista ja kiinni vain yrityksen tahtotilasta.
 
Joskus työpäivä ei vain lähde tai ei muuten vain huvita. Tällöin kaikkien kannalta pahin ratkaisu olisi se, että minun pitäisi vain istua 816 tietokoneen ääressä. Minusta tuntuisi pahalta, kun en saa hyvää työtä tehtyä ja asiakkaani saisi huonoa työtä.
 

Lopuksi

Paras työni tapahtuu tietyssä mielentilassa. En voi saada sitä tapahtumaan vain latomalla tiiliä pinoon x-kertaa tunnissa ja suorittamalla asioita. Työni laatu tulee ajatuksistani. Hyvät ideat voivat säästää kuukausia työtä tai luoda niin paljon parempia palveluita asiakkailleni.

 
Ajatuksieni laatu ja hetkittäinen kokemukseni on taas summa alla olevista pienimmistä osasista.
 
Voi tuntua mitättömältä esimerkiksi kirjoittaa ylös asioita listalle siitä, mitä sinun pitäisi tehdä seuraavaksi tai käydä juoksulenkillä keskellä työpäivää, mutta kaikkien niiden pienten palasten ollessa kohdallaan, voin tehdä hyvää työtä.
 
Kun voin tehdä hyvää työtä, elämäni on parempaa. Uskon hyvien ja huonojen asioiden tapahtuvan spiraaleina. Hyvät asiat tapahtuvat kierteinä ylöspäin, jossa hyvät hetket antavat entisestään lisävirtaa toisille hyville hetkille tapahtua ja nostavat kaikkea muuta. Huonot asiat tapahtuvat samoin, virtauksina ylös- ja alaspäin.
 
Työ on asia, mihin käytän suuren osan elämästäni. Jos voin kokea työni hyvänä spiraalina, se nostaa jokaista muutakin elämäni osa-aluetta ylöspäin. Hyvän virtaus täyttää elämäni muita osa-alueita, palaa takaisin ja voimistuu edelleen ylöspäin vieväksi voimaksi.
 
On ollut pitkä tie löytää tällainen virtaus itselleni. Siksi halusin jakaa kokemukseni ja toivottavasti auttaa jotain muuta löytämään sekä pääsemään omaan hyvään virtaukseensa.