Nuorena miehenä -90-luvulla Tommi innostui filmikuvaamisesta ja kuvasikin ahkerasti Oululaista elämää, kotona että sen eläväisillä kaduilla. Työt kuitenkin veivät Tommin mennessään ja valokuvaaminen unohtuikin moneksi vuodeksi kunnes vuonna 2016 Tommi löysi ihan uuden kuvaamisen alagenren, katukuvaamisen. Katu- ja dokumentaarisessa kuvaamisessa Tommia viehättää eniten sattumanvaraisuus ja kuinka jokainen kuvaaja näkee kohteen erilailla — vaikka ottaisivatkin kuvan samasta kohteesta.
Katukuvaaminen terminä voi kuulostaa melko yksinkertaiselta, mitä se aluksi onkin mutta kun asiaan syventyy niin löytää melkeimpä loputtoman inspiraation ja taiteen lähteen johon kuuluu vaikkapa tarinankerronta, värileikit, juxtaposition ja varjojen loputon leikki.